Syksyä jo melkein

Jeps, aika on kulunut nopeasti, ja syksykin se kohta jo ovella. Kesä ei kyllä niin kovin hyvin menny. En oikein nauttinu siitä kovin. Aina samaa rataa.
Syömishäiriö vähän laantui loppukesästä, mut jotenkin arvelen, että tästä se taas alkaa. Pakko päästä kuntoon. No ei se kyllä oksentelulla onnistu, mut loppukesästä laiskottelin vaan aika paljon. Äsken ahmin salaattia ja fetajuustoa. Jouduin oksentaa äsken kaiken ulos.
Silti.. paino ei vain ota tippuakseen. Enkä nyt hirveesti dokaa, vaik mieli tekee.
Ei kovin onnellinen olo, luulin jo että kaikki on jo ohi, mut eihän se hetkessä käy tää parantuminen.. Ja oli mulla tuossa taaskin vähän muutamia suhteita. Mutta äh, ne vaan levähti. Yhdestä jutusta tuli vähän surullinen olo, kun sen kanssa oli niin mukava olla, toinen oli taas hieman sellanen jonka kanssa tiedän ettei se ehkä olis toiminu, en tiedä olisinko edes viitsiny sille paljastaa sille mun koko elämää. Kaikkea tätä, ja kaikkia ongelmia, mitä mulla vieläki on päällä. Nojoo, olen ehkä vähän jo menettänyt toivoni kaiken suhteen, en tällä hetkellä oikeastaan odota mistään asiasta mitään, menkööt miten menee.

Kropassa kyllä tällä hetkellä tuntuu aika rikkinäiseltä. Noh, en jää sitä miettimään
Eteenpäin on vaan mentävä.