Elossa vielä.

Tänneppä en taaskaan ole ehtinyt kirjoitella. Vähän inspiraatio on ollut hukassa vähän kaikella tapaa. Kevät meni aika pilalle kun jalka meni paskaksi, kun oli se kaatuminen, mutta joo. siitä selvitty, ja nyt jalan pitäs olla kunnossa. Juoksuaskelia tehtykin, mutta en oo aivan parhaassa kunnossa. Kiloja tietty pitäs alkaa karsia, haluaisin olla taas siinä kuosissa, kun blogin puolivälissä. Mutta jei, elämä muuten kohdillaan. Tyttöystävä vielä löytyy.

No, mutta tää oli pikainen postaus.

Olen rumilus

On hiukan masentava olo.
Jalka on jo aika kunnossa, kohta pääsee siis kuntoilemaan. Oon ehtiny jo aika huonoon kuntoon, tai sisältä tuntuu ainakin, hirveä läskimysolo. Ja tätä oloa ei kovin paranna se tieto, että tämänhetkinen tyttö ei varmaan pitänyt mua kesällä mitenkään erityisen komeana tai mitenkään hyvännäköisenä. Tai en tiedä, satuin vaan lukemaan vahingossa yhden jutun, mutta ei kai siitä sen enempää. On vain sellainen ihmeolo, että mitä jos tää vaan esittää, ja väittää välittävänsä ja rakastavansa, vaikka sit se häpeis mua, tai mun ulkonäköä. No en tiedä, mulla on kyllä aika masennukset välillä, että jos tää sillä selittyisi, mutta kyllä kaikki tuntuisi olevan kohdillaan, hyvin on sujunut. Ainakin se sanoo rakastavansa mua, ja että mä oon sille tärkeä.

Mua vaan pelottaa, että jos taas menetän jonkun ihmisen, niin jaksanko silloin taas nousta sieltä pohjamudista. Mitä silloin mulle tapahtuisi. Liian monta ihmistä menettäny. Tällä en tarkoita ihan kaikkia sillä tavoin, että olisin eronnut jostain tytöstä, vaan ylipäätään menettänyt ihmisiä. Mutta jos tän tytön kanssa tulisi ero, niin se tuntuisi siltä ihan kuin hän olisi kuollut. En tiedä mitä hän ajatteli kuin näki mut ekaa kertaa, mutta eihän kyllä ihastunut ekalla kerralla, se ei ollut ainakaan hänen puoleltaan mitenkään rakkautta ensisilmäyksellä.

Ehkä tässä on sitten käyny niin, että olen kaikilla runoilla ja muilla voittanut itselleni tytön, enkä ulkonäölläni. Tää maailma on vaan ihmeellinen, ku ei mua olla rumilukseksi sanottu koskaan, mut epäilen, ettei tuo mun tyttö oikein edes tapaamisen jälkeen mua voinut ajatella. Saatoin jäädä vaan siitä mieleen, että olin sellainen ällötys vaan.

No, kai sitä tästä pitäisi jo nukkumaan mennä. On vaan jotenkin outo olo.
mut toisaalta kaiken pitäisi olla hyvin.

Takatalvea tässä vaan.

Moikkelis, alkuviikko on menty taas aika talvisissa meiningeissä. Lunta tuli eilen ja semmosta. Oli vähä tylsä lähteä töihin, ku sato lunta, vai muuttuikohan se räntäsateeksi jossaki vaiheessa. Maanantai oli aika tavis päivä muuten, ei ollu mitään erikoista. Duunit meni ihan ok, jotenkin jaksoin vaikka jalassa toi kipu välillä tuntuukin, mutta kyllä sen jotenkin kestää.

Tänään aika samanlainen päivä, paitsi että oli aika paljon hommaa. Duunin jälkeen menin kiertelee keskustaa, ja vähä shoppailee. Ostin tytölle vähä lahjoja, ja pääsiäisjuttuja. Itselleni ostin kans, sellasen hihattoman paidan, taidan käyttää yöpaitana tätä. Heh, sekin oli kyllä naisten osastolta ostettu.

Noiden lisäksi aattelin, et nyt vois lähteä taas kunnon thinspis, ostin vähä nestesieppareita, no en tiedä, eivät tollaset ehkä toimi. Mutta alan nyt aluksi vaan rennosti, ja pienesti kuntoilee, siten ettei toi jalka nyt rupeis pahemmaks. On tää kyllä vähä ikävä venaa.

Tämän päivän syömiset kai ihan jees. Töissä kasviskiusausta vähäsen. Jälkiruokaa en syöny, pari lasia rasvatonta maitoa. Ja semmosta.

Tänään aion syödä vielä nämä.



Karppaajan salaatti ja tuollainen juoma. Goji-marja & Vihreä tee sekoitus. Ihan hyvää tuo juoma. Jees, vois katsoa tässä jonkun leffan ajan kuluksi, ja polkea kuntopyörällä.
Mutta nyt, heippis!

Huhtikuuta tässä jo mennään!

Tänään sitten ollut aprillipäivä ja myös palmusunnuntai. Kuulin hassuja juttuja, et jotku oli vähä pilaillu, yhdistäny vissii kummatki jutut, kaverini ovella oli ovikello soinu päivän aikana kolme kertaa, ja joka kerta ku oli avannu oven, ni ei ketään ollu missään ovella. :D Sitten kaveri ärsyyntyi, ja lähti päiväkaljoille.

No nyt sitten kerron mun viikonlopusta, joka oli kyllä taas yks parhaimmista. Tuntuu, että rupean aina elää kunnolla viikonloppuisin, no tietysti kun sen tytön näkee, ni ei tosiaankaa tuu masennusoloa. Sit viikolla saatan olla aika kuollu. Duunitki menee miten menee, ihme että sain jäädä sinne, nyt ois niinku vakkaripaikka, 4kk:n koeaika meni tossa just. No kattoo nyt miten tuolla jaksaa. Välillä toi on aika raskasta, mut onhan mulla ihan ok kunto. Tällä hetkellä se jalka kyllä paskana, joten joudun välillä linkkailee, mut ihan ok sujuu.

Lähdin siis perjantaina näkee mun ihanaa tyttöäni. Mentiin sen äidin luokse käymään, näin muuten sen ekaa kertaa, ja sen toista lasta, eli tyttöystäväni pikkuveljeä, ihan mukavaa oli. Valvottiin taas tosi pitkään. Joskus seiskan aikaa lauantaiaamuna, tänä aamuna joskus kuudelta nukkuu. oli kyllä tositositosi ihanaa, pussailtiin, ja kieriskeltiin sängyssä, yms yms. :p

Heh, tuli sitten eilen yöllä mieleen, et nythän on se aprillipäivä. Pilailtaiskos vähäsen. :D Ollaa puhuttu, et joku päivä mennään vielä naimisiin, kjäh.. mä oon aika varma et tää on mulle se oikea, ja tosi hyvin on menny, mut ei me kyllä tollasta teinimeininkii tästä tehdä, et hätäillää. Puhun aina et "kulta, mä meen sun kans vielä joku päivä naimisiin" hih, se vaan hymyilee ja sanoo, et ihanaa. :p <3 Ni mietittii jos oltais sanottu vaik sen äidille, et hei, me mennääki ens kesänä naimisiin. :D Siinäpä oiskin ollu aprillipila.

Nyt oon jo himas, ja on vähä haikee olo. mut kyllä tää tästä, ja torstainahan mä näen jo tytttöni. Mennään pe. porukoille.
Taidan tästä pikkuhiljaa lähteä nukkumaan.

WAU!

Olin aivan yllättynyt, että joku on mua täällä kaivaillu!

Kesä oli ihan jees. Vaikka oli aika paljon paskaakin. Elokuussa kävin yksillä treffeillä, ja olin kai liian kiltti, ku en tarpeeksi kunnolla sanonut etten ihan vielä edes ollu ihastunut, olin vaa siinä ajatuksissani, että katotaas mitä tästä tulee. Ulkonäöllisesti se ei mua kiinnostanut todellakaan. Toisaalta olen siis aika ilkeä idiootti. Jotenkin jäin loukkuun, en saanut sanottua, että ei siitä tulis mitään, oltiin yhdessä n. kuukauden. Se oli mun osalta aika sekoilua se aika. Alkoholia meni, olin henkisesti rikki.
Ärsytti se ihminen todella paljon. Yhtäkkiä se oli kuin kiinni mussa. En halunnut nyt niin tosi takertujaa elämääni. En mä yhtäkkiä halua jakaa kämppääni jonkun kanssa, tai no... voisin.. mutta en tämänkaltaisen. Se oli kamalan mustasukkainen, ei halunnut päästää mua mihinkään, meidän ois varmaan pitänyt olla vaan sisällä, siis haloo.. Kesällä sisällä. Ja kun mä oon yleensä tosi menevä tyyppi, ei mua pysty pitää sisällä, ja tahdon nähdä kavereita, yms. Sitten kun kysyin sitä messii, ni ei se lähtenyt sitte. Joten eipä siinä. Lopulta se tajus itsekin lähteä mun elämästä, vaikka se ruinas aina, et palataa yhteen, ja anteeks anteeks.. mutta äh. en vaan voinut olla sen kanssa yhdessä.

Nyt menee kyllä oikeastaan päin persettä, mutta toisaalta sitten taaas kaikki on niin ihanaa. Päin persettä siksi, että oon lihonu kyllä nyt niin helvetisti, ja tällä hetkellä jalka paskana, joten se siitä sitte, ja kun kesäkin olis tulossa. Vähään aikaan en oo uskaltanut edes oksennella. Mutta joo, mennääpäs iloisempiin asioihin.

Rakastan..

Olen onnellinen.

Kesä ois voinu mennä paremminkin. Kesäkuussa tapasin yhden toisen tytön, nähtiin, se ei asu samassa kaupungissa, ni tuli vaan käymään. Oli aika hupsua, oltiin tunnettu jo aika kauan, mutta ei nähty, juteltu vaan, tekstailtu. yms. Jotenkin tiesin, että se on aika ujotyttö. No, mä mietin sitte, että voisko tästä syntyä mitään, ku en halua taas mitään painostaa ketään, ja jos ehdotan, tai mokaan jotai tai teen tyhmästi. En tietenkään halunnut antaa sellaista kuvaa, että mun seurassa se pelkäis, tai mitään.

No aurinkoinen päivä oli, mentiin puistoon juotiin punkkua. Juteltiin, tai no... minä se olin joka kyselin oikeastaan siltä vähä kaikkea. Se oli just niin ujo, kuin ajattelinkin. Olin mä jo siinä vaiheessakin jo aika ihastunut, ja olin mä kerran sille sen sanonut. Nii, olenhan mäkin kyllä joskus ujo, ja ahdistunutkin jossain porukassa, mutta kerrankin näin päin, et mä olin se joka höpöttää. Toisaalta tunsin itseni vähän tylsäksi, vaikkei kyllä syytä kummiskaan ollut, mikä sitten myöhemmin selvisi. No sinä päivänä ei kyllä oikeastaan tapahtunut mitään. Käveltiin ympäri kaupunkia, näyttelin paikkoja. Yhdessä vaiheessa sanoin sille, et hei, mites olis jos mentäis meille kattoo telkkaria? En tiedä, oliko tuo vähän siinä ja siinä, että oliko korrektia, kun eihän me oltu koskaan ennen edes tavattu. Mutta kai se muhun luotti ees vähän siinä vaiheessa. No kateltiin telkkaria, yritin keksiä juteltavaa, kun se ei oikein höpsötelly. Sillä hetkellä musta tuntui, et mä olin ihan sairaan tylsä, ja lähinnä ällötys, kun se näytti vaan naureskelevan, mut se taiskin olla se sellasta ujon tytön hihittelyä, eikä muuta. Aika kului tosi nopeasti, huomasin, et tuli yö. En sanonut mitään, että hei, kellohan on noin paljon, pitäisköhän sun lähteä, ja pääseks enää himaan? Yleensä olisin tehnyt ton, ja sit lähteny baariin vetää juomaa, ku taas olin vaan ollut kauhea pettymys. No, tämä tyttö ei itsekään sanonut, että pitäis lähteä, ehkä hän ei uskaltanut, kun tosiaan ujo oli. No kohteliaana peikkopoikana, tein sille oman pedin, vaikka olisin halunnut nukkua sen vieressä, enkä mä ois sillä hetkellä mitään ehdotellu, koska sitten olis tullu iso moka. Hiljaa näemmä hyvä tulee. Pidän muuten nukkumisesta toisen ihmisen kanssa, ja tää ei sitte tarkoita mitään, nukun muutamien ystävien kanssakin samas sängyssä, "ystävätyttöjen" kanssa tietty ehkä pientä halailua, mutta ei muuta sen kummempaa siihen kuulu. Tuona yönä olisin halunnu olla sen tytön kanssa lähekkäin, ihan olla vaan. Mutta en kehdannu, koska ties mitä sen päässy ois liikkunu, olis ehkä pelästyny mua ja olisin mokannu niinkuin tavallisesti.

No, tuli aamu, eipä sen ihmeempää. Lähti sillee suhteellisen aikaisin kotiin. Joten olin aika varma, että olin ollut tosi tylsää seuraa. Iski aika masennus sinä päivänä. Onneksi oli aurinkoista, menin puistoon, ja tuijottelin tyhjyyteen, taisin ostaa muutaman kaljankin. Kävelin katuja vailla määränpäätä ja mietin elämää ja yksinäisyyttä. Ajattelin, että olin taas tehnyt tyhmän ensivaikutelman. Ja en varmasti kuulisi mitään tästä tytöstä, mutta no mikäpäs siinä, kai sille vois tässä laittaa jonku ajan päästä tekstarin ihan muuten vaan, että mulla oli hauskaa sun kanssa, tai jotai sinnepäin. No lähetinkin, ja mietin että saankohan enää tekstareita siltä, nojoo tulihan se kyllä, mut eipä nyt mitää kummempaa, esim. Joo, olihan se ihan kivaa. ja hymiö, mitäs puuhailet nyt? Ei hirveän innokkaasti. Sen jälkeen en sitä kesällä nähny, tosin en mä sitä pyytänytkään käymään, en ehkä kehdannut, ku ajattelin ettei mitään järkeä oo taas vaan satuttaa omaa sydäntäni, tekstailtiin kylläkin. Elokuu tuli, ja tuli ne yhet treffit. En kertonut niistä treffeistä koskaan sille tytölle jonka kans tekstailin, en oikein viitsinyt, enkä kyllä kertonut tälle "elokuutytöllekkään" siitä "tekstaritytöstä" Miksi ois ees pitänyt, koska ei mulla ollut sen kanssa mitään, vaikka olin kyllä samaan aikaan ihastunut, joten pidin myös pääni kiinni toisinpäinkin. Salaa toivoin että tapahtuis jotain.

JA SE TAPAHTUIKIN.

Syyskuun alussa. Päätin, että nyt TAI EI KOSKAAN. On pakko yrittää. Alkoholia silloinkin kului suht paljo, mutta sain todella todella hyvän idean! Ja pienessä maistissahan ne parhaimmat ideat tulee, niinkuin kaikki taiteilijat tietävät. Jos tahtoo jotain, ni pitää tehdä asialle jotain. No menin ja ehdotin, että se tyttö tulis taas käymään mun luona. Sepä sitten suostui. Käytiin leffassa, olin ihan varma, että tänään tapahtuu jotain. Tosin, jos en olis tehnyt mitään, ni taas olisin seuraavana päivänä kävellyt tyhjyydessäni kaupungin katuja. Mentiin sitte meille, ja kateltiin leffoja. Mietin kokoajan, että kohta pitäisi tapahtua jotain, pakko ottaa riski, ja toivoa ettei tyttö pelästyisi. Mä menin sen viereen istumaan, ja otin sen käsistä kiinni hellästi, ja katoin sitä silmiin, hassuilla peikkosilmilläni ja kysyin, että saanko mä suudella sua.. se katsoi ujosti ja nyökkäsi, ja sitte me jo suudeltiinkin. Se oli parasta pitkään aikaan. Olin niin onnellinen, me valvottiin johonki kuuteen asti ja taidettii pussailla kokoyön. Nukahdettiin ja pidin sitä sylissäni, silleen että mun käsi oli sen selän alla, ja sillee kuin halaisin sitä kokoajan. Seuraavana päivänä se ei onneksi ihan niin aikaisin lähteny kuin viime kerralla. Oli kyllä niiiiiiin wau fiilis sinä iltana sen jälkeen yksin himassa. Illalla pistin sille viestin, ja kysyin et miten matka meni ja tällee. No siinä sit tekstailtiin vähä aikaa, ja sit laitoinki sellasen hassun kysymyksen, ehkä vähän teiniajatkin tuli mieleen, ku kysyin, et mitä jos alettais seurustelee, että haittaakos sua tuo välimatka?

No sieltä tulikin viesti aika suhteellisen nopeasti, että... no ehkä tää vähän hullu tyttö haluis alkaa seurustelee sun kanssa, vaik onki pikkusen välimatkaa...
Nojaa oikeastaan sitä välimatkaa ei kyllä ihan ihan hirmuisesti ole. Pari tuntia vaan.

Pikkuhiljaa tästä tytöstä on tullu mulle vaan enemmän ja enemmän tärkeä, todella rakas.
Elämä sujuu siis todella hyvin, tai no ainakin rakkauden puolella. Oon vieläkin yhtä rakastunut. Sen ihmisen kanssa on tosi helppoa olla. Me ei edes riidellä.

Aika hasssua, se oli itse ajatellut, silloin ku eka kerralla nähtii, että voi ei, kun hän oli tehnyt niin huonon ensivaikutelman, ku oli niin ujo ja hiljainen, ja eikä uskaltanut oikein kunnolla höpötellä, mut kyllä se siitä sitten lähti. :) Sitä jännitti kuulemma tosi paljon, sydän pomppi koko matkan ku se matkusti junalla.


Tulipas tässä taas paljon tekstiä. Ja aika onnellista sellasta.
Mutta jeps, palailen tässä varmaan :)