Vuosi kulunut

Noniin, taas on kulunut se vuosi kun ehdin päivittelemään. Aikamoista ala- ja ylämäkeä on ollut tämä elämä. Ei oikein tiedä, että miten päin olisi. Jokainen päivä tuntuu niin erilaiselta, ja fiilis voi vaihtua. En ole myöskään edistynyt missään asiassa. Kaikki vaan tuntuu tasapaksulta. Ehkä mulla on tällä hetkellä taas sitä masennusta, paino jojoilee nyt, saisinpa itsestäni irti joka päivä, ja voisi se tavoitekin toteutua joku päivä.  Hirveästi en ole jaksanut miettiä tätä blogia, mutta välillä tulee vaan niin ikävä ja tahtoo kirjoittaa tätäkin blogia, vaikkei tässä aina mitään järkeäkään ole.

Ihana olisi tietää miten teilläkin menee, joten toivottavasti, ette oo lopettanut blogejanne. Minä olen aina välillä yrittänyt käydä lukemassa monia blogia, mitä olin aikasemmin innolla lukenut. Näköjään useat ovat lopettaneet kirjoittamisen.

Loppuvuodesta tavoite on aloittaa jotain uutta. Mietin, että voisin aloittaa uinnin uudestaan, joskus pikkuisena sitä harrastinkin, mutta aikuisiällä en muista, että olisin käynyt uimahalleissa ollenkaan. Niin ja voisin vapaapäivinä nimenomaan siellä päivisin käydä, silloinhan siellä käyvät vaan eläkeläiset, ja työttömät, yms. Lapset ja muut nuoret ovat kouluissansa ja yms.

Nytpä tästä taas lähden, ensi kertaan siis.

Ihana keskiviikko tulossa.

En ole tänne vähään aikaan mitään postaillut. Ei ole ehtinyt, on ollu kiirettä... melkein ihan kokoajan. On sitä kyllä hieman päässyt relaamaankin. Mutta perusfiilis on tällä hetkellä onnellinen olo. Toisaalta nyt on joutunu olemaan viikonloppuisinkin töissä, mutta sitten ihanaa, että tulee näitä arkivapaita. Huomenna olisi taas. En vielä oikein tiedä, mitä sitä tekisi, mutta vaikka leffassa voisi käydä, nythän on tullut paljon ensi-ilta leffoja, ja jopa ihan kotimaisia. Muumit ja Vadelmavenepakolainen.

Laihdutus on onnistunut aika hyvin, siitä kun aloin taas kirjoittamaan tätä blogia, niin aloitin todella kovan kuntokuurin. Sillä olen saanut pois 8kiloa. Ja todellakin, kaikki mitä, olen saanut pois, on todellakin ollut ihan liikakiloja. En tajua, miten päästin itseni niin huonoon kuntoon. Olen tehnyt hyvän suunnitelman, siihen kuuluu ihan normaalisti ruokaakin. Tässä kerron nyt normaalin arkipäivän syömiset, huom.. jos olen töissä. Vapaapäivinä en ehkä syö aamuisin ollenkaan, ja en edes päivällä tunne hirveästi nälkää, joten silloin ehkä satunnaisesti tulee syötyä. Mutta niin. aamulla töissä annan itselleni luvan syödä aamupalan, eli meillä saa sämpylää ja siihen sitten otan juustoa, kurkkua ja tomaattia. Joskus otin kaks sämpylää, nyt tietty vain yhden. Lounastauko on klo 11. Silloin syön aika normaalin aterian, mutta pääpaino on kuitenkin salaatissa. Voin hyvin ottaa lautasen täyteen salaattia, siihen sitten vähän muuta safkaa. Yleensä kasvispainotteista, kalaa syön harvoin, mutta kyllä sitäkin joskus. Olen miettinyt, että vähänkö sitä katsottais oudoksi, että en tuu syömään, olisihan se yksi mahdollisuus, että tekisin joka päivä omat eväät, mutta äh, en aina jaksa. Sivarissa ollessanihan mä tein niin, että omat eväät oli mukana, silloin mulla muuten se laihdutus oli kaikista pahimmillaan, painoin tyyliin 60kiloa, ja pituus oli ihan sama kuin nykyäänkin, joten kyllä tässä ihan kunnon tsemppi oli tarviskin.

Yksi päivä näin muuten ihan ihme unta, oli aika hassukin. Olin mun perheen kanssa, ja me lähdettiin jonnekkin Viroon matkustelemaan, faija sanoi, että hän tuntee yhden liikemiehen jolla on tosi nätti tyttö, sinä saattaisit tykätä hänestä. Olin sillee, että " Faija hei, älä nyt taas yritä etsii mulle jotain tyttöä" No, me sitten kummiskin päädyttii sinne Viroon, ja oi vitsi, mentiin sitten johonkin Tallinnan lähellä olevaan kaupunkiin ja siellä ajettiin yhden omakotitalon pihaan, näin kaukaa jo autosta, että pihalla oli yksi kaunein tyttö jonka olen eläessäni nähnyt, ja mikä hassuinta, tämä tyttö näytti juuri samalta kuin mun nykyinen tyttöystävä, unessa en sitä vielä silloin tajunnut, tyttökin ajatteli kai samoin, että katsotaan, minkälainen hyypiö sieltä tulee, mutta sitten oli hassu juttu, että kun mentiin sisään, niin tyttö heti oli innoissaan musta, toisaalta hän oli aika ujo, kuten mun tyttöystävänikin alussa. Mutta tämä tekikin aloitteen, ensiksi hihitteli, ja sitten pussasi oikein kunnolla. Aww, olin ihan myyty. Tiettyhän tuo olisi ollut kaukosuhde, heh niinkuin me mun raksun kanssa aloitettiin, nyt asutaan onnellisesti yhdessä.

Mutta joo, tämä oli tällaisena iltasatuna.. :D

Ihanaa, viikonloppu !

Olipas rankka viikko takana. Oli sellainen fiilis, että ei ois jaksaa duunissa viikonloppuna. Tuossa oli takana pitkä putki kun jouduin olemaan duunissa kaikki viikonloput. Olihan se aika puuduttavaa, kun ei viitsinyt kovin keikoillakaan pyöriä. Onhan niitä arkivapaitakin kiva saada, mutta joskus niitä ei ole kuin yks viikossa. Yhdenpäivän vapaata on kyllä aika turhia, ei niissä ehdi oikein tehdä mitään, just kun heräät, ni päivä onkin jo ohi. Nojoo, ei nyt niin, yleensä vapaapäivinä herään klo 11-12. Joskus on vielä kiva hengailla sängyssä pidempään, sellainen laiska vapaapäivän aamu. Juoda teetä ja kuunnella musaa. Tällä hetkellä on mieli ihan hyvä, ei oo niin ärsyttävä fiiliskään.

Oon pyrkintyt lähtee lenkille joka päivä, mutta ei oo kyllä ihan jokapäivä jaksanut, no ei se mitään, silloin voimistelen ja pompin himassa. Parissa viikossa sain muuten painoakin alas. Tais olla jotain 3,5kg. Hyvällä alulla siis. Vielä on pitkä matka ihannnepainoon. Ihan luottavaisin mielin, mutta nyt ei saa tapahtua samaa romahdusta, kyllä sen huomaa kun laiskistuu ja yhtäkkiä ei jaksakaan tehdä mitään.

Nyt on siis alkanut mulla viikonloppu. Kohta lähdössä pyöräilemään. Kauppaankin sitä voisi mennä. Hedelmiä ja kasviksia. Nam.
Ja jee, tänään katselen vähän lätkää. Myös voisi muutaman leffankin katsoa, jos ehtii. Mutta nyt menen nauttimaan tästä aurinkoisesta syyspäivästä.

Paddy and the Rats - Drunken Sailor

Tämä on tän päivän biisi. Ehdottomasti. Välillä on kiva heittää aivot narikkaan, ja olla vaan. Vähät välittää mun ongelmista. Tänään heräsin joskus ysiltä, ihana kultani oli jo lähtenyt aikaisin töihin, kyllä mulle aina sitäkin ikävä joka päivä, vaikka aina iltaisin nähdään. Mulla siis tänään vapaapäivä, tänään ajattelin pikkuisen juopotella, pitäähän sitä välillä. Aikaisemmin meni aika lujaa, saatoin bilettää koko ajan, arkisinkin. Koulu siitä kyllä kärsi. Mutta jeps, nykyään olen muuten koulutukseltani kokki, ja merkonomin paperit mulla oli aikasemmin jo. Ja lukio käyty. Kaiklkea sitä on tullut sitten tehtyä. Hassua, että mulla on kokin paperit, kun kärsin tästä syömishäiriöstä, mutta eikös se ole aika yleinen, että kummiskin rakastaa tehdä safkaa yms. Nojaa, en mä kyllä usko, että tulen koskaan tekemään kokin hommia. Nykyään oon duunissa varastossa. Kuorman purkua yms. Oon ihan onnellinen. Mutta tänään on ihana vapaapäivä. Pullo vinkkua, ja hyviä sarjoja.<3 br=""> Ruokavaliojutuista sen verran vielä, että varmaan silloin kun tätä blogia enemmän päivitin, niin olin varmaan sekasyöjä. Mutta kun kävin sitä kokkikoulua, niin jotenkin musta alkoi yhä enemmän tulla kasvissyöjä. Nykyään syön oikeastaan pelkkää kasvisruokaa, joskus tonnikalaa tai muuta kalaa, mutta kanaakaan en ole puoleen vuoteen ainakaan syönyt. Töissä ehkä joskus. Ei vaan tee enää mieli,. ainakaan punaista lihaa. Sitä en olekaan muuten syönyt varmaan viiteen vuoteen. Kana oli joskus mun suosikki, mutta ei, kyllä siitäkin pystyy luopumaan aika hyvin. Tällä hetkellä tunnen, että rakastan elämää, vaikka syömishäiriö onkin päällä taas. Tänään ei ainakaan suruilla, fiilis on katossa.
Mutta joo, nyt kutsuu Kallio, eli Moroo!

Kirjoittelen taas kun juttua keksii. Voimia kaikille!

PS. äsken huomasin, et blogger oli jotai ihmeellistä paskaa laittanu tähän mun päivitykseen, ihan ku joku linkki ois postautunu tohon mun tekstin väliin, heh mutta nyt vasta huomasin sen. Klo 22 siis. :D

Helou kaikki! I'm back.

Hei!
En ole tänne kirjoittanut pitkään aikaan. Pari vuotta ollut taukoa tässä blogissa. Tavallaan ehkä vähän tietoinenkin valinta. En viitsinyt kirjoittaa, kun ei ollut oikein mitään kirjoittamista. Elämä on tavallaan paratiisia, mutta samalla täyttä helvettiä. Ärsyttää oma saamattomuus. Nyt on sellainen fiilis, että pakko ottaa itseään niskasta kiinni. En tunne taas itseäni onnelliseksi mun kropassani. En tiedä miks, mutta yhtäkkiä huomasin taas, että pieleen ollaan menty tässä kaks vuotta. Hitto mä oon ollu laiska, ruokahalu näköjään kasvanu, mutta sepä se juttu onkin. Kiloja tullu lisää aika helvetisti. Nyt on sitten kyllä tämä kuntoiluinnostus taas kasvanu. Nyt meiksillä on kaikkia kuntoiluvälineitä yms. Tänä syksynä otan kyllä tosissaan taas kuntoilut ja urheilut. Ens kesänä yritän olla paremmassa kunnossa kuin koskaan ennen. Nojoo, tuskin nyt mitään kymmentä kiloa pystyn, mutta reilusti vois sanoa, että se kymmenen kiloakaan ei tekis pahaa.

Yritän kirjoittaa tätä blogia sillä tavalla salamyhkäisesti, en halua et kukaan tuntemani henkilö tajuaisi, että kuka mä olen. Olen mä tästä mun tilanteestani joskus puhunut kavereilleni ja rakkaalleni, mutta nyt ei oo sellanen fiilis, että jaksaisin kaikkea paljastaa mun läheisilleni. Vaikka mulla menee tosin hyvin muuten tällä hetkellä. Mulla on elämäni ihanin tyttö, aion olla sen kanssa ikuisesti. Nyt ei ole sellaista masentelua, kuten tämän blogin alussa, ettei kukaan musta välittäisi.

Mutta jeps, lopettelen tähän.
Näyttää teitä lukijoita vielä olevan, toivottavasti myös oikeasti jaksaisitte taas alkaa lukemaan. :) Minäkin alan taas enemmän olemaan täällä bloggerisssa teitä lukemassa. Mutta palaillaan taas.

Elossa vielä.

Tänneppä en taaskaan ole ehtinyt kirjoitella. Vähän inspiraatio on ollut hukassa vähän kaikella tapaa. Kevät meni aika pilalle kun jalka meni paskaksi, kun oli se kaatuminen, mutta joo. siitä selvitty, ja nyt jalan pitäs olla kunnossa. Juoksuaskelia tehtykin, mutta en oo aivan parhaassa kunnossa. Kiloja tietty pitäs alkaa karsia, haluaisin olla taas siinä kuosissa, kun blogin puolivälissä. Mutta jei, elämä muuten kohdillaan. Tyttöystävä vielä löytyy.

No, mutta tää oli pikainen postaus.

Olen rumilus

On hiukan masentava olo.
Jalka on jo aika kunnossa, kohta pääsee siis kuntoilemaan. Oon ehtiny jo aika huonoon kuntoon, tai sisältä tuntuu ainakin, hirveä läskimysolo. Ja tätä oloa ei kovin paranna se tieto, että tämänhetkinen tyttö ei varmaan pitänyt mua kesällä mitenkään erityisen komeana tai mitenkään hyvännäköisenä. Tai en tiedä, satuin vaan lukemaan vahingossa yhden jutun, mutta ei kai siitä sen enempää. On vain sellainen ihmeolo, että mitä jos tää vaan esittää, ja väittää välittävänsä ja rakastavansa, vaikka sit se häpeis mua, tai mun ulkonäköä. No en tiedä, mulla on kyllä aika masennukset välillä, että jos tää sillä selittyisi, mutta kyllä kaikki tuntuisi olevan kohdillaan, hyvin on sujunut. Ainakin se sanoo rakastavansa mua, ja että mä oon sille tärkeä.

Mua vaan pelottaa, että jos taas menetän jonkun ihmisen, niin jaksanko silloin taas nousta sieltä pohjamudista. Mitä silloin mulle tapahtuisi. Liian monta ihmistä menettäny. Tällä en tarkoita ihan kaikkia sillä tavoin, että olisin eronnut jostain tytöstä, vaan ylipäätään menettänyt ihmisiä. Mutta jos tän tytön kanssa tulisi ero, niin se tuntuisi siltä ihan kuin hän olisi kuollut. En tiedä mitä hän ajatteli kuin näki mut ekaa kertaa, mutta eihän kyllä ihastunut ekalla kerralla, se ei ollut ainakaan hänen puoleltaan mitenkään rakkautta ensisilmäyksellä.

Ehkä tässä on sitten käyny niin, että olen kaikilla runoilla ja muilla voittanut itselleni tytön, enkä ulkonäölläni. Tää maailma on vaan ihmeellinen, ku ei mua olla rumilukseksi sanottu koskaan, mut epäilen, ettei tuo mun tyttö oikein edes tapaamisen jälkeen mua voinut ajatella. Saatoin jäädä vaan siitä mieleen, että olin sellainen ällötys vaan.

No, kai sitä tästä pitäisi jo nukkumaan mennä. On vaan jotenkin outo olo.
mut toisaalta kaiken pitäisi olla hyvin.