WAU!

Olin aivan yllättynyt, että joku on mua täällä kaivaillu!

Kesä oli ihan jees. Vaikka oli aika paljon paskaakin. Elokuussa kävin yksillä treffeillä, ja olin kai liian kiltti, ku en tarpeeksi kunnolla sanonut etten ihan vielä edes ollu ihastunut, olin vaa siinä ajatuksissani, että katotaas mitä tästä tulee. Ulkonäöllisesti se ei mua kiinnostanut todellakaan. Toisaalta olen siis aika ilkeä idiootti. Jotenkin jäin loukkuun, en saanut sanottua, että ei siitä tulis mitään, oltiin yhdessä n. kuukauden. Se oli mun osalta aika sekoilua se aika. Alkoholia meni, olin henkisesti rikki.
Ärsytti se ihminen todella paljon. Yhtäkkiä se oli kuin kiinni mussa. En halunnut nyt niin tosi takertujaa elämääni. En mä yhtäkkiä halua jakaa kämppääni jonkun kanssa, tai no... voisin.. mutta en tämänkaltaisen. Se oli kamalan mustasukkainen, ei halunnut päästää mua mihinkään, meidän ois varmaan pitänyt olla vaan sisällä, siis haloo.. Kesällä sisällä. Ja kun mä oon yleensä tosi menevä tyyppi, ei mua pysty pitää sisällä, ja tahdon nähdä kavereita, yms. Sitten kun kysyin sitä messii, ni ei se lähtenyt sitte. Joten eipä siinä. Lopulta se tajus itsekin lähteä mun elämästä, vaikka se ruinas aina, et palataa yhteen, ja anteeks anteeks.. mutta äh. en vaan voinut olla sen kanssa yhdessä.

Nyt menee kyllä oikeastaan päin persettä, mutta toisaalta sitten taaas kaikki on niin ihanaa. Päin persettä siksi, että oon lihonu kyllä nyt niin helvetisti, ja tällä hetkellä jalka paskana, joten se siitä sitte, ja kun kesäkin olis tulossa. Vähään aikaan en oo uskaltanut edes oksennella. Mutta joo, mennääpäs iloisempiin asioihin.

Rakastan..

Olen onnellinen.

Kesä ois voinu mennä paremminkin. Kesäkuussa tapasin yhden toisen tytön, nähtiin, se ei asu samassa kaupungissa, ni tuli vaan käymään. Oli aika hupsua, oltiin tunnettu jo aika kauan, mutta ei nähty, juteltu vaan, tekstailtu. yms. Jotenkin tiesin, että se on aika ujotyttö. No, mä mietin sitte, että voisko tästä syntyä mitään, ku en halua taas mitään painostaa ketään, ja jos ehdotan, tai mokaan jotai tai teen tyhmästi. En tietenkään halunnut antaa sellaista kuvaa, että mun seurassa se pelkäis, tai mitään.

No aurinkoinen päivä oli, mentiin puistoon juotiin punkkua. Juteltiin, tai no... minä se olin joka kyselin oikeastaan siltä vähä kaikkea. Se oli just niin ujo, kuin ajattelinkin. Olin mä jo siinä vaiheessakin jo aika ihastunut, ja olin mä kerran sille sen sanonut. Nii, olenhan mäkin kyllä joskus ujo, ja ahdistunutkin jossain porukassa, mutta kerrankin näin päin, et mä olin se joka höpöttää. Toisaalta tunsin itseni vähän tylsäksi, vaikkei kyllä syytä kummiskaan ollut, mikä sitten myöhemmin selvisi. No sinä päivänä ei kyllä oikeastaan tapahtunut mitään. Käveltiin ympäri kaupunkia, näyttelin paikkoja. Yhdessä vaiheessa sanoin sille, et hei, mites olis jos mentäis meille kattoo telkkaria? En tiedä, oliko tuo vähän siinä ja siinä, että oliko korrektia, kun eihän me oltu koskaan ennen edes tavattu. Mutta kai se muhun luotti ees vähän siinä vaiheessa. No kateltiin telkkaria, yritin keksiä juteltavaa, kun se ei oikein höpsötelly. Sillä hetkellä musta tuntui, et mä olin ihan sairaan tylsä, ja lähinnä ällötys, kun se näytti vaan naureskelevan, mut se taiskin olla se sellasta ujon tytön hihittelyä, eikä muuta. Aika kului tosi nopeasti, huomasin, et tuli yö. En sanonut mitään, että hei, kellohan on noin paljon, pitäisköhän sun lähteä, ja pääseks enää himaan? Yleensä olisin tehnyt ton, ja sit lähteny baariin vetää juomaa, ku taas olin vaan ollut kauhea pettymys. No, tämä tyttö ei itsekään sanonut, että pitäis lähteä, ehkä hän ei uskaltanut, kun tosiaan ujo oli. No kohteliaana peikkopoikana, tein sille oman pedin, vaikka olisin halunnut nukkua sen vieressä, enkä mä ois sillä hetkellä mitään ehdotellu, koska sitten olis tullu iso moka. Hiljaa näemmä hyvä tulee. Pidän muuten nukkumisesta toisen ihmisen kanssa, ja tää ei sitte tarkoita mitään, nukun muutamien ystävien kanssakin samas sängyssä, "ystävätyttöjen" kanssa tietty ehkä pientä halailua, mutta ei muuta sen kummempaa siihen kuulu. Tuona yönä olisin halunnu olla sen tytön kanssa lähekkäin, ihan olla vaan. Mutta en kehdannu, koska ties mitä sen päässy ois liikkunu, olis ehkä pelästyny mua ja olisin mokannu niinkuin tavallisesti.

No, tuli aamu, eipä sen ihmeempää. Lähti sillee suhteellisen aikaisin kotiin. Joten olin aika varma, että olin ollut tosi tylsää seuraa. Iski aika masennus sinä päivänä. Onneksi oli aurinkoista, menin puistoon, ja tuijottelin tyhjyyteen, taisin ostaa muutaman kaljankin. Kävelin katuja vailla määränpäätä ja mietin elämää ja yksinäisyyttä. Ajattelin, että olin taas tehnyt tyhmän ensivaikutelman. Ja en varmasti kuulisi mitään tästä tytöstä, mutta no mikäpäs siinä, kai sille vois tässä laittaa jonku ajan päästä tekstarin ihan muuten vaan, että mulla oli hauskaa sun kanssa, tai jotai sinnepäin. No lähetinkin, ja mietin että saankohan enää tekstareita siltä, nojoo tulihan se kyllä, mut eipä nyt mitää kummempaa, esim. Joo, olihan se ihan kivaa. ja hymiö, mitäs puuhailet nyt? Ei hirveän innokkaasti. Sen jälkeen en sitä kesällä nähny, tosin en mä sitä pyytänytkään käymään, en ehkä kehdannut, ku ajattelin ettei mitään järkeä oo taas vaan satuttaa omaa sydäntäni, tekstailtiin kylläkin. Elokuu tuli, ja tuli ne yhet treffit. En kertonut niistä treffeistä koskaan sille tytölle jonka kans tekstailin, en oikein viitsinyt, enkä kyllä kertonut tälle "elokuutytöllekkään" siitä "tekstaritytöstä" Miksi ois ees pitänyt, koska ei mulla ollut sen kanssa mitään, vaikka olin kyllä samaan aikaan ihastunut, joten pidin myös pääni kiinni toisinpäinkin. Salaa toivoin että tapahtuis jotain.

JA SE TAPAHTUIKIN.

Syyskuun alussa. Päätin, että nyt TAI EI KOSKAAN. On pakko yrittää. Alkoholia silloinkin kului suht paljo, mutta sain todella todella hyvän idean! Ja pienessä maistissahan ne parhaimmat ideat tulee, niinkuin kaikki taiteilijat tietävät. Jos tahtoo jotain, ni pitää tehdä asialle jotain. No menin ja ehdotin, että se tyttö tulis taas käymään mun luona. Sepä sitten suostui. Käytiin leffassa, olin ihan varma, että tänään tapahtuu jotain. Tosin, jos en olis tehnyt mitään, ni taas olisin seuraavana päivänä kävellyt tyhjyydessäni kaupungin katuja. Mentiin sitte meille, ja kateltiin leffoja. Mietin kokoajan, että kohta pitäisi tapahtua jotain, pakko ottaa riski, ja toivoa ettei tyttö pelästyisi. Mä menin sen viereen istumaan, ja otin sen käsistä kiinni hellästi, ja katoin sitä silmiin, hassuilla peikkosilmilläni ja kysyin, että saanko mä suudella sua.. se katsoi ujosti ja nyökkäsi, ja sitte me jo suudeltiinkin. Se oli parasta pitkään aikaan. Olin niin onnellinen, me valvottiin johonki kuuteen asti ja taidettii pussailla kokoyön. Nukahdettiin ja pidin sitä sylissäni, silleen että mun käsi oli sen selän alla, ja sillee kuin halaisin sitä kokoajan. Seuraavana päivänä se ei onneksi ihan niin aikaisin lähteny kuin viime kerralla. Oli kyllä niiiiiiin wau fiilis sinä iltana sen jälkeen yksin himassa. Illalla pistin sille viestin, ja kysyin et miten matka meni ja tällee. No siinä sit tekstailtiin vähä aikaa, ja sit laitoinki sellasen hassun kysymyksen, ehkä vähän teiniajatkin tuli mieleen, ku kysyin, et mitä jos alettais seurustelee, että haittaakos sua tuo välimatka?

No sieltä tulikin viesti aika suhteellisen nopeasti, että... no ehkä tää vähän hullu tyttö haluis alkaa seurustelee sun kanssa, vaik onki pikkusen välimatkaa...
Nojaa oikeastaan sitä välimatkaa ei kyllä ihan ihan hirmuisesti ole. Pari tuntia vaan.

Pikkuhiljaa tästä tytöstä on tullu mulle vaan enemmän ja enemmän tärkeä, todella rakas.
Elämä sujuu siis todella hyvin, tai no ainakin rakkauden puolella. Oon vieläkin yhtä rakastunut. Sen ihmisen kanssa on tosi helppoa olla. Me ei edes riidellä.

Aika hasssua, se oli itse ajatellut, silloin ku eka kerralla nähtii, että voi ei, kun hän oli tehnyt niin huonon ensivaikutelman, ku oli niin ujo ja hiljainen, ja eikä uskaltanut oikein kunnolla höpötellä, mut kyllä se siitä sitten lähti. :) Sitä jännitti kuulemma tosi paljon, sydän pomppi koko matkan ku se matkusti junalla.


Tulipas tässä taas paljon tekstiä. Ja aika onnellista sellasta.
Mutta jeps, palailen tässä varmaan :)