Olen rumilus

On hiukan masentava olo.
Jalka on jo aika kunnossa, kohta pääsee siis kuntoilemaan. Oon ehtiny jo aika huonoon kuntoon, tai sisältä tuntuu ainakin, hirveä läskimysolo. Ja tätä oloa ei kovin paranna se tieto, että tämänhetkinen tyttö ei varmaan pitänyt mua kesällä mitenkään erityisen komeana tai mitenkään hyvännäköisenä. Tai en tiedä, satuin vaan lukemaan vahingossa yhden jutun, mutta ei kai siitä sen enempää. On vain sellainen ihmeolo, että mitä jos tää vaan esittää, ja väittää välittävänsä ja rakastavansa, vaikka sit se häpeis mua, tai mun ulkonäköä. No en tiedä, mulla on kyllä aika masennukset välillä, että jos tää sillä selittyisi, mutta kyllä kaikki tuntuisi olevan kohdillaan, hyvin on sujunut. Ainakin se sanoo rakastavansa mua, ja että mä oon sille tärkeä.

Mua vaan pelottaa, että jos taas menetän jonkun ihmisen, niin jaksanko silloin taas nousta sieltä pohjamudista. Mitä silloin mulle tapahtuisi. Liian monta ihmistä menettäny. Tällä en tarkoita ihan kaikkia sillä tavoin, että olisin eronnut jostain tytöstä, vaan ylipäätään menettänyt ihmisiä. Mutta jos tän tytön kanssa tulisi ero, niin se tuntuisi siltä ihan kuin hän olisi kuollut. En tiedä mitä hän ajatteli kuin näki mut ekaa kertaa, mutta eihän kyllä ihastunut ekalla kerralla, se ei ollut ainakaan hänen puoleltaan mitenkään rakkautta ensisilmäyksellä.

Ehkä tässä on sitten käyny niin, että olen kaikilla runoilla ja muilla voittanut itselleni tytön, enkä ulkonäölläni. Tää maailma on vaan ihmeellinen, ku ei mua olla rumilukseksi sanottu koskaan, mut epäilen, ettei tuo mun tyttö oikein edes tapaamisen jälkeen mua voinut ajatella. Saatoin jäädä vaan siitä mieleen, että olin sellainen ällötys vaan.

No, kai sitä tästä pitäisi jo nukkumaan mennä. On vaan jotenkin outo olo.
mut toisaalta kaiken pitäisi olla hyvin.