Kuka teki minusta tällaisen ihmisen?

Pikkusen on paska fiilis. Tähän oloon Jippu on hyvää musaa. Sen nariseva ääni tempaisee kunnolla mukaansa, ja vähän agnsti helpottaa, tai sitten se vaan lisää sitä, no mutta kuitenkin.

Ylppärijuhlat meni ok:sti. Söin tällä kertaa ihan hyvin, olin sillä mielellä, että noh, herkuttelupäivä sallitaan. Ei mitään hätää. Oikeasti kyllä söin salaattia aika paljon, joten ei hirveästi kaloreita tullu, ja otin vain pienen palan kakkua.

Viime päivät on menny taas aika hurjaa. Voi ei, olenkohan mä joku alkoholisti, no onneksi en oo vielä sillä linjalla, että rahat menee ihan loppuun, ja pitää käydä pummimassa rahaa. yms.
Eilen olin dokaamassa, bilettiin grillibileet broidin kämpillä. Tai siis ulkona me oltiin.
Ja nytkin olen kyllä juomassa, ei sitä voi kieltääkkään kyllä, että maistuuhan se ihan hyvin se alkoholi. Onhan sentää kesä.

Toinen juttu mikä painaa, on se.. että oon aina kateellinen kun nään jonkun onnellisen parin jossain liikenteessä, koskaan en muuten ole kateellinen kellekkään, muusta kun rakkaudesta. Mä oon sitten varmaa iha nössö romantikko, mut ois vaan ihana viettää aikaa jonkun kanssa. Mutta tuntuu vaan, että kaikki jutut kusee aina. OLENKO MÄ IKUINEN EPÄONNISTUJA KAIKESSA. Koko mun elämässä. Pelottavaa ajatella tulevaisuutta, elänkö mä tälläistä elämää aina vaan, ikinä en tuu saamaan vierelleni ketään, elän yksin, oon se yksinäinen kulkija tuolla joita katsotaan oudosti, kaikki osoittaa mua kadulla, että kattokaas. Tuo on varoittava esimerkki. Yksineläjä, luuseri, läski. Kaikki vaan kiertää mut kaukaa, kukaan ei uskalla tutustua. Yksin vaan katuja astelen. Sunnuntai.... tuo ilkeä olento, missään ei ole ketään. Mustien kajalien ympäröimät silmät, kyyneliä valuu, ja musta kajali valuu pitkin naamaa, ja silmät turpoavat päästä. Sydän lyö vain yhä harvemmin ja harvemmin. Mietin, että mikäs tässä, voisi vaikka pysähtyä. Voisin vaikka sammua. Turha on iloita mistään, miksi miksi miksi. Sitä kysyn itseltäni ja muilta.

Mä en tiedä, mä oon kyllästyny pikkuhiljaan kaikkeen. Haluaisin jotain piristystä. Mun ainoa ilon asia, on se.. että mä tunnen onnelliseksi itseni, kun mulla on ystäviä joiden kanssa pitää hauskaa. Mutta eihän se riitä. Haluan tuntea rakkautta. Tää tuntuu varmaan hölmöltä jätkän suusta, mutta se mitä mä elämältä haluan, ni on että saisin elää jonkun kanssa, josta mä välittäisin oikeasti, ja se tunne olis molemmin puolista. Mikään muu asia ei merkitsisi niin paljon.. edes seksi ei ole niin tärkeää, ihan sama mulle se on, että kuinka usein, vaiko ollenkaan, tärkeintä on vaan se toinen ihminen. Paras on se tunne, kun nukut jonkun ihanan ihmisen kanssa, ja pidät hänestä kii, ja yöllä kuiskailet hänen korvaansa. Että oot parasta mun elämässä, ja rakastan sua.

Toisaalta, en mä ihan ketä tahansa huoli, se saattaa olla tän sairauden vika. Koska itselleni oma ulkonäkö merkitsee, joten luonnollisesti toivoisin, että se tyttökin olisi kaunis. Minussa sitten se vika varmaan onkin :D . Joskus olen myös miettiny, että olis paljon helpompaa ollu Bi. Olis paljon enemmän valinnanvaraa. Mutta kun ei niin ei. Miehet ei vaan kiinnosta. Tosin Ville Valo. Nojoo, en mä ehkä siihenkään olis niin himoissani. :DDDD Joten ei se onnistuis. Mutta jos olisin tyttö, niin voi että mä olisin rakastunut Ville Valoon, ja kaikkiin muihin tuollasiiin rokkareihin.

Nojoo, eipä tässä nyt muuta paskanjauhantaa.
Äh, nyt kummiskaan kukaan ei kommentoi tälläiseen angstiblogimerkintään. :D Heh, mutta pakko sanoa, että kiitos kun ootte lukeneet ja kommentoineet tätä, ihana kun edes joku. Ootte ihania<3 :)