keskiviikko 11. marraskuuta 2009

Kiitos kaikille!

Ootte ihania<3
Ihme, että mulla jopa yli kaksikymmentä lukijaa, en ois uskonu, että mulla on joskus niin paljon lukijoita ku alotin. Mun jutut kun on vaan aika tylsiä, ja tälläsiä peruskuulumisia, kuten "jooo olin dokaamassa, ahdisti syöminen, oksensin vaa. " Ja sekin, että oon jätkä, niin ihme että teitä kiinnostaa. Tai sitten ehkä se kiinnostaa just sen takia. Että oon jonkunlainen outolintu. Joka kyllä oikeastikin olen. Mutta kiitos teille kaikesta, on ihan superhyper mahtavaa, että teitä on noinkin paljon. Vaikka itsestä tuntuu, että oon tosi epäkiinnostava ihminen.

Viime päivät on oikeestaan pyöriny samaa rataa. Nyt jos joka viikonloppu kävisin porukoilla, niin total failed olis. Tiedän semmosia opiskelijanuoria, jotka käy aina viikonloppuisin porukoilla. Itse en tosiaan kuulu tähän. En halua, sitä ei kestä. Tulee ahmittua, syötyä turhaan, ja vaan oleskeltua tekemättä mitään hyödyllistä. Ainoat hyvät puolet olis broidin näkeminen. Onnistuispa joskus se, että menisin vaan broidille käymään, äh mutta senki pitää aina käydä sielä porukoilla, jos olisin vaa broidilla ni se olis vaan dokaamista, tuskin se edes huomais, et vältän syömistä, mut jaa.. entäs sit kun yöllä oltais kaupungilla, ja sit kaikki olis sitä mieltä, et mennää kebabin kautta, saa nähdä miten pystyisin olemaan syömättä, jos ihan kamala dokaus ollu päällä.

Mua myös on viimeaikoina häirinny se, et kun liikuskelee keskustassa, ni kuolaan kaikkien ravintoloiden edessä, ja katselen ihmisiä. Oon katellinen ku ne kaikki pystyy nauttimaan ruoasta. Kävelen, kävelen.. niiden kaikkien raflojen ohi. Kaikki ihanat tuoksut tulee nenään. Syvällä sisällä haluaisin mennä syömään, nauttia ihanasta ateriasta, ja ehkä ihan terveellisestäkin ruoasta. Mutta ei. Miksi en voi vaan kävellä ravintolaan sisään ja tilata. Pyörin kaupungilla, ja etsin ravintoloita. Mitä järkeä tässä edes on. Kun en edes aio mennä sisään syömään. En vain pysty. Koska tiedän, että himassa tulisin kaiken oksentamaan.

Mä kadehdin ihmisiä ravintoloissa. Tällä hetkelläkin haluaisin syödä jotain ihanaa ruokaa. Mutta se ei vaan käy. Miksi olen tällainen luuseri. Tänään en ole syönyt mitään. Juonut vaan punaviiniä yhen lasin, ja pari bisseä.
Haluaisin myös rakastua, monet teistä ei halua, että teihin takerrutaan, mutta mä tällä hetkellä haluaisin, että joku ihana tyttö takertuis muhun, ja rakastuis. Mutta ei tälläinen peikko ketään saa. Kukaan ei kiinnostu. Olen ihan ilmaa. Varmaan ikuisesti elän yksin. :/

Kuolen kaikkeen tähän. Syömishäiriöön, dokailuun ja kaikkeen yhdessä.

Pyydän teiltäkin anteeksi, että joudutte lukemaan tällaista paskaa. Tai, enhä mä tiedä, että lukeeko tätä kukaan, kun ehkä tätäkään ei edes kukaan huomioi, eikä kommentoi.

Noh, pitää vaan jaksaa päivä kerrallaan.

9 kommenttia:

  1. Voi sinua varmasti sä löydät jonkun joka oikeesti välittää susta :) Rakkaus tulee oikeesti sillon kun sitä vähinten oottaa ja jos hakemalla hakee niin ei välttämättä löydä ketään :/
    Tsemiä kans sinne päin <3

    VastaaPoista
  2. Et sä yksin jää. :) Etkä ole yhtään tylsä tai epäkiinnostava ihminen. Tiedä se.

    VastaaPoista
  3. Oon alkanu miettiin ihan samaa... Tai tunteen lähinnä. Haluisin niin kovasti olla normaali ja pystyä syömään ruokaa ilman mitään tappelua pään sisässä tai huonoo omatuntoo. Haluisin pystyä nauttiin ruuasta! Mutta en voi... Enkä mä kai oikeesti halua, kai...

    Mä uskon että sun eteen kävelee vielä ihana tyttö joka taatusti sut huomaa, sut ja vaan sut <3

    VastaaPoista
  4. mustakin välillä tuntuu, että mitä vitun välii sil on et opiskeleeko vai ei, ei elämä siitä kumminkaan muutu. joten miks sit ei vois joka vitun päivä olla kännissä ja tehä mitä lystää. vittu kuollaan sitä kumminki joskus. :D

    VastaaPoista
  5. Mä ainakin luen sun kirjotuksia mielelläni:)En usko että yksin jäät,tiedän ton tunteen..paljon oon miettiny tota sh,dokailu,päihteet mixiä,et kuinka kauan mun elimistö sitä kestää,kauan näköjään 8vuotta menty jo näin:Dtsempit ja halit sulle täältä!
    <3

    VastaaPoista
  6. Kiitoksia ja kovasti tervetuloa :)
    Kuin myös, sullahan on ihan mielenkiintoista juttua täällä, taidanpa jäädä itsekin.

    Voimia, kyl se siit voi klaaraa, niin mä ainakin tahdon uskoa. :p

    VastaaPoista
  7. Hyvä, että on parempi mieli. 8)
    Mullakin on tässä ollut oikea ahdistusjakso, mutta kyllä kai tämä tästä.

    VastaaPoista
  8. niinpä. :))

    silmiin osus kohta "Haluaisin myös rakastua, monet teistä ei halua, että teihin takerrutaan, mutta mä tällä hetkellä haluaisin, että joku ihana tyttö takertuis muhun, ja rakastuis", mul on tavallaan sama ongelma. tunnen itseni helvetin kylmäksi ihmiseksi, joka haluaa olla yksin, mutta samalla olis ihanaa jos joku halais ja ottais vaa syliin. =/

    VastaaPoista
  9. Kiitos kommentista:)
    Olo on jo onneks parempi.Ahdistaa tosin mutta ei enään niin paljoa.Johtunee varmaan siitäkin että noi ahdistus/paniikkihäiriölääkkeet ei niiden hiilien takia imeytyny.Huomenna varmaan jo paljon parempi olo:)Toivottavasti sullakin ahdistus helpottanut!<3

    VastaaPoista