Murheita vaan.

Ei oo mitenkään kiva olo nyt. Oon onnistunu sekoilemaan aika hyvin.
Tuntuu et kaikki vähä sekasin, ja että kun yks juttu menee huonosti, ni sit vähän ajan päästä on kaikki asiat sekasin. Tai ehkä mulla on vaan huono päivä tänään. Pieniä ongelmia elämässä siis, noin muuten.


Ei olla ehditty näkee nyt sen tytön kanssa, mut se asia on siis ihan normaalisti, vielä en sitä ole mokaillut. Toivottavasti en mokailekaan.
Katselin 500 days of summerin. Se tarina vähä kuulostaa mun elämältä, tai no pelkään että kuulostais. Kun pelkään, että sillä tytöllä on vähä samanlaista kun tolla tytöllä mitä oon nyt tapaillu, et ei mitään sitoutumista. Toisaalta ennen mä olisin ollut ihan messissä tossa et jos se haluaa tapailla ilman mitää sitoutumista, ni ihan ok. Mutta nyt, tää sairauskin ehkä vaikuttaa, entä jos sitten kun se yhtäkkiä sanookin, että joo, ei tapaillakkaan enää, tai jotain, ni miten mä sen sitten kestän.
Mulle tässä tilanteessa olis parempi sellanen ihan suht vakava suhde, ku itsekin olen näin "hauras" Pienetkin asiat voi vaikuttaa mieleen, haluaisin sellasen joka vois pelastaa mut, ja pitää mut kunnossa. Pelkkä "tapailu" voi vaikuttaa negatiivisesti, jos rupee ajattelee liikaa kaikkea. Itse kaipaisin jotain pysyvämpää, sillä tavoin ehkä jaksaisinkin parantua, jos haluaisin.

Nyt ajattelin ottaa suht rauhallisesti uudenvuoden. En tiedä tahdonko edes dokaa, tai juhlia. Enkä ehkä edes nähdä uutenavuotena ihmisiä. Ehkä jos kutsuisin muutamaan kaverin meille, ja katseltais telkkaria, mutta hetkellä en oikein jaksais mitään isoa juhlintaa, tai bileitä. Vois vaan nyhjöttää himassa, siten ei ainakaan tapahdu mitään ikävää, tai sekoilua. :D